Työyhteisö oli kärsinyt vuosia epäluottamuksesta, kuppikunnista ja pahoinvoinnista. Nyt työyhteisöön oli tullut uusi johtaja, joka halusi tilata heille työnohjausta, jotta he pääsisivät uudelle tielle kohti luottamusta, avoimuutta ja hyvinvointia.

Työnohjaukseen ei välttämättä sisälly erityistä purkua, mutta tämän työyhteisön kohdalla sille oli selkeä tarve. Koin heidän olevan vereslihalla. Laitoin kaikki etukäteissuunnitelmani ohjauksen etenemisestä sivuun, ja tartuin työnohjatessani hetkeen. Jo esittelykierroksella käytettiin tunteikkaita puheenvuoroja omiin odotuksiin ja kokemuksiin liittyen, joten seuraavaksi annoin tilaa kaikkien kokemusten purulle. Työyhteisö sai sanoittaa kokemansa negatiiviset asiat ja vääryydet, jotka listattiin punaisella tussilla fläppitaululle. Joukkoon pääsi mm. syyllistäminen, edellisen johtajan tapa nostaa suosikkeja ja rankaista virheistä, sekä koettu epäreilu ja epäasiallinen kohtelu. Jokainen sai puheenvuoron ja tarvitsemansa tilan. Puheista kävi ilmi, että kokemuksista ei aikaisemmin oltu koko työyhteisön kesken puhuttu – muiden kokemukset tulivat osittain yllätyksenä osallistujille: ”Ai säkin olit huomannut tämän”. Tähän purkuun käytettiin noin puoli tuntia työnohjauksesta.

Kun kaikki mieleen tulevat asiat oli listattu, vedettiin näiden asioiden päälle konkreettinen musta rasti: nämä asiat jätetään tänne, tähän huoneeseen. Paperi otettiin taululta pois ja laitettiin sivuun. Sen jälkeen alettiin listata vihreällä tussilla asioita, jotka heijastavat haluttua toimintatapaa. Listalle pääsi reilu kohtelu, arvostus ja kunnioitus, luottamus, vastuunkanto… pitkä liuta tärkeitä asioita, jotka olivat painuneet unholaan. Näiden listaamiseen käytettiin toinen puoli tuntia. Loppukeskustelussa pyysin jokaista nostamaan listalta tärkeimmäksi kokemansa asian, jonka tästä ottaa mukaansa. Seuraavalla kerralla jatkamme mukaan otettujen ja haluttua toimintatapaa heijastavien asioiden vahvistamista ja sen pohtimista, miten varmistamme, että hyvä säilyy, kasvaa ja vahvistuu, askel askeleelta.

Työnohjaaminen on kuin taikurin laatikko: koskaan ei tiedä, mitä asiakas on sinne laittanut, ja mitä sieltä käteen sattuu. Tärkeää on mennä tilanteisiin avoimella ja uteliaalla mielellä ja tarkalla korvalla. Tärkeä asia voi tulla sivulauseessa, ja kun siihen tarttuu, lähteekin vyyhti purkautumaan. Ja kun työnohjauksen tavoite on selvillä ja kirkkaana mielessä kaikilla osapuolilla, askeleet kohti sitä kulkevat kuin itsestään. Työnohjaajan on kuitenkin tärkeää pitää yllä ja käyttää sopivaa työkalupakkia, jotta nämä tilanteet mahdollistuvat: ihan kaikilla ei lähde puhe soljumaan tai se lähtee käyntiin hieman yskähdellen. Oikeat kysymykset, ihmettely ja pohdinta, pari- ja ryhmäkeskustelut tai vaikka erilaiset kortit saattavat virittää sopivaan tunnelmaan. On tärkeää muistaa, että työnohjaus ei ole ”kahvitteluhetki”, vaan tavoitteellista työskentelyä. Se on uusia oivalluksia ja näkökulmia, oppimista ja kehittymistä, isompia ja pienempiä päätöksiä ja sopimuksia liittyen esimerkiksi työn käytänteisiin, vuorovaikutustapoihin tai työyhteisössä toimimiseen.

Kirjoittaja Kati Säilä, KTM, Ratkaisukeskeinen työnohjaaja, Restoratiivinen työyhteisösovittelija, Defusing-ohjaaja ja organisaatio- ja työyhteisövalmentaja.