Usein, kun puhumme tehokkuudesta, voi tulla hieman epämiellyttävä olo. Tehokkuus saattaa joillain ihmisillä liittyä ajatukseen siitä, että nyt täytyy painaa pitkää päivää ja saada mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti aikaiseksi ja mieluiten monella taholla yhtä aikaa. Sen jälkeen sitten onkin kaikki voimavarat käytetty. Kuin kilpailisimme keskenämme tuloksista, tai kuin työyhteisön toiminta perustuisi pelkoon siitä, että ei saakaan kaikkea itse tehtyä. Mitä siitä sitten seuraisi?

Entä jos vaihtaisimmekin näkökulmaa? Saako se, mitä ja miten nyt teet ja ajattelet, saavuttamaan tavoitteesi? Voitko hyvin?

Mitä jos sen sijaan, että syöksymme tukka hulmuten sammuttelemaan tulipaloja ja säntäilemme tehtävästä toiseen ilman selkeätä suunnitelmaa, pysähtyisimmekin hetkeksi miettimään, mikä minun tehtäväni tässä kaikessa olikaan, mikä olikaan yhteinen strategiamme ja mitä visiota tavoittelemme? Olemmeko nyt oikeasti menossa siihen suuntaan, minne pitääkin, jotta nämä tavoitteet ja visio toteutuvat?

Kokemukseni mukaan, mitä enemmän on tunne siitä, että nyt on kiire ja pitää juosta, pitäisikin juuri pysähtyä ja tarkastella, juokseeko oikeaan suuntaan. Ettemme vain huomaisi liian myöhään olevamme väärässä junassa, menossa hieman väärään suuntaan, jolloin loppujen lopuksi aikaa, voimavaroja ja työtä tarvittaisiinkin kaksinkertainen määrä tavoitteen saavuttamiseen.

Me kaikki tarvitsemme työelämässä selkeitä, harkittuja tavoitteita, niiden kokemista merkityksellisiksi ja motivaatiota saavuttaa ne. Mutta yksin nämä eivät riitä, meillä täytyy olla myös volitiota, eli toimeenpanon taitoa. Ryhtymisen taitoa.

Kaikki tämä tarkoittaa lisäksi sitä, että multitaskaamisen ja säntäämisen sijasta meidän pitäisi malttaa istahtaa ja keskittyä miettimään, mitä me haluamme saavuttaa. Miten haluamme saavuttaa tavoitteemme? Miten konkreettisesti saavutamme tavoitteemme? Millaisia välitavoitteita meillä on?

Työelämä tuo meidän eteemme jatkuvasti uusia, mielenkiitoisia projekteja ja asioita. Keskeytykset ovat osa arkipäivää ja muutos on jatkuvaa. Kaiken tämän keskellä meidän on osattava johtaa itseämme ja pysyttävä kurssissa. Tämä tarkoittaa myös asioiden priorisointia, ja aika usein uudelleen priorisointia harkinnan mukaan, joustavuutta, rajaamista ja tietenkin toisten huomioimista. Muista, että itseohjautuvuus ei tarkoita yksin jäämistä tavoitteidemme kanssa. Me tarvitsemme rakenteita, johtamista ja toisiamme! Kun me osaamme pysähtyä, keskittyä tehtäviemme ja onnistumisemme kannalta olennaiseen ja samalla nauttia matkasta ja yllätyksistäkin, jää voimavaroja myös muuhun, kuin työhön. Silloin me olemme tehokkaita ja jaksamme sekä työelämässä, että vapaalla. Ja usko pois, silloin syntyy tuloksia ja uusia ideoita.

Teksti: Pauliina Vallin, Luotain Consulting Oy

Kirjoittaja on FM, Ratkaisukeskeinen työnohjaajaSTOry, työyhteisö- ja esimiesvalmentaja, Certified Business Coach, Defusing- ja Debriefingohjaaja.