Ristiriidat, ongelmatilanteet henkilö- ja vuorovaikutusongelmat kuuluvat meidän jokapäiväiseen elämäämme ja ne ovat välttämättömiä kehittymisen, uusiutumisen ja toimintatapojen tarkastelun kannalta. Ne voivat olla myös signaaleja mahdollisista muutostarpeista. Kun työelämässä asiat muuttuvat häirinnäksi, kiusaamiseksi tai epäasialliseksi käyttäytymiseksi, työnantajalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen.
Kun konflikti syntyy väärinymmärryksestä, tulkinnasta ja luuloista tai faktatiedon puutteesta eikä ratkaisuun päästä omilla toimenpiteillä on työyhteisösovittelu työelämässä toimiva konfliktinhallintamenetelmä. Sovittelussa edetään siihen kehitetyn prosessin mukaan. Se päättyy seurantatapaamiseen, jolla pyritään vielä arvioimaan, että sovitut muutokset ja toimenpiteet ovat käytänteinä arjessa. Työyhteisösovitteluprosessin kesto kaikkineen on tavallisesti kahdesta kuuteen kuukautta.
Työyhteisöjen ongelmien ratkaisija on työyhteisö itse. Joskus se vaan ei onnistu omin voimin ja asiat ovat monimutkaistuneet. Ihmisten välinen kanssakäyminen on vaikeutunut ja työyhteisön sisällä on loukkaantumisia, luuloja ja epäilyjä erilaisista asioista. Työyhteisön jäsenillä on paljon tunteita ja ne näkyvät myös käytöksessä ja saavat aikaan mitä kummallisimpia ilmiöitä.
Ulkopuolinen ja puolueeton sovittelija pysyy kuitenkin toiminnassaan faktoissa ja asialähtöisyydessä. Ihmisten kohtaamiseen tarvitaan empatiaa ja ymmärrystä. Haasteellisessa tilanteessa oleva yksilö on haavoittuvainen ja hänen tunteensa ovat aitoja ja oikeita ja hänelle tosiasioita, joten niihin tulee suhtautua vakavasti ja varoa mitätöintiä.
Sovittelussa ei puututa esimerkiksi liialliseen työmäärään, vaan keskitytään sosiaaliseen toimivuuteen liittyviin asioihin. Sovittelun ytimessä ovat dialogi, oppimisen halu, inhimillinen kasvu, toisen ihmisen näkökulman ymmärtäminen ja huomion kiinnittäminen tulevaisuuteen.
Sovittelu laajenee eri alueille
Sovittelua käytetään nykyään monilla yhteiskunnan alueilla. Suomen Sovittelufoorumi listaa nämä: koulusovittelu, työyhteisösovittelu, perhesovittelu, ympäristöasioiden sovittelu, kansainvälinen sovittelu, tuomioistuinsovittelu ja Suomen Asianajajaliiton tarjoama sovittelu.
Yhteinen näkemys on, että sovittelu kannattaa. Se on esimerkiksi kustannuksiltaan huomattavasti halvempi kuin tuomioistuinkäsittely. Sovittelu tarjoaa myös osallistujalle mahdollisuuden vaikuttaa itse sovinnon rakentamiseen tai asian ratkaisemiseen. Aina ei päädytä sopimukseen, mutta sekin on ratkaisu.
Työyhteisösovittelussa tulee usein osallistujilta esille liian myöhäinen asiaan tarttuminen. Liian myöhäistä ajankohtaa ei sovittelussa mielestäni ole, mutta kannustaisin käyttämään sovittelua siinä vaiheessa, kun asia ei ratkea varhaisella puuttumisella, kirjallisilla ilmoituksilla tai työnantajan muilla toimilla.
Sovittelun kannalta huonoin vaihtoehto on se, että asia on laajentunut työyhteisöön ja asioiden merkitykset ovat muuttuneet, tulkinnat ja luulot ovat vahvistuneet. Työyhteisö alkaa elää vääristyneen tulkinnan mukaan ja perustyö ja toimintatavat häiriintyvät. Työyhteisö ratkaisee ahdistavan tilanteen etsimällä syntipukkia keskuudestaan tai esimiehestään.
Kannustaisin hyvissä ajoin konsultoimaan työyhteisösovittelijaa ristiriitatilanteessa.
Olen myös huomannut, että sana sovittelu aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja se koetaan vahvaksi toimenpiteeksi. Itse ymmärrän sovittelusanan enemmänkin sopimiseksi tässä yhteydessä. Useassa tapauksessa osallistujat huomaavat prosessin edetessä, että juuri yhteisistä asioista sopimisesta on kysymys. Sovitteluprosessin infotilaisuus on syytä valmistella huolella ja vakuuttaa faktatiedoilla osallistujat luottamaan prosessiin. Yhteisesti voidaan todeta, että vastuu työyhteisön ilmapiiristä, toimivuudesta ja työhyvinvoinnin ylläpitämisestä on meillä kaikilla. Jokainen yksilö on vastuusta itsestään ja käytöksestään ja jokainen työyhteisö on vastuussa yhteisistä sopimuksista ja säännöistä. Yhteiseen hyvään päästään kuuntelemalla toista, ymmärtämällä erilaisia näkökulmia asioihin ja hyväksymällä toisen yksilön moninaisuus. Kanssaihmisen huomiointi ja arvostus ovat tärkeitä myös työpaikalla.
Katrina Kuusela
Kirjoittaja on työyhteisösovittelija, työnohjaaja, rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja ja HTM, Luotain Consulting Oy.
0 kommenttia