Työelämässä elämme sopimusten maailmassa, joskus arjen haasteissa tämä meiltä kuitenkin unohtuu. Silloin on aika pysähtyä uusimaan sopimuksia. Työyhteisösovittelu vie osallistujat pysähtymään oman itsen äärelle, pohtimaan työn ja työkavereiden merkitystä ja oppimaan uusia käytäntöjä.

Tyypillisesti konflikti työyhteisössä on kypsynyt pitkään ja pienikin muutos työyhteisössä saattaa tuoda sen ilmi ja useimmille nähtäväksi. Perinteisesti on ollut vähän työkaluja aitoon konfliktin ratkaisuun, jossa on aikaa yksilöllisesti ja ryhmässä pohtia konfliktiin johtaneita tapahtumia ja sallia tunneilmaisu, antaa ja pyytää anteeksi sekä rakentaa yhdessä uutta kommunikointitapaa kohti työrauhaa. Työyhteisösovitteluprosessissa se kuitenkin mahdollistuu.

Restoratiivisen sovittelun arvot ovat ihmisten kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, myötätunto, luottamus ja anteeksianto. Sovittelun ytimessä ovat dialogi, oppiminen, inhimillinen kasvu, toisen näkökulman ymmärtäminen ja huomion kiinnittäminen tulevaisuuteen.

Työturvallisuuslain 28§ edellyttää seuraavaa:

”Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.”

Ja saman lain 17-18§ : ”Työntekijän on myös kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin niin omasta kuin muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä.”

Konflikteissa työyhteisön psyykkinen turvallisuus on horjunut ja uudelleen rakentaminen on mahdollista huolellisen ristiriitojen käsittelyn kautta: ”Ei ole ongelmaa, josta puhumatta jättäminen auttaisi sen ratkaisemisessa!”

Työyhteisösovittelija on prosessin kuljettaja. Hän mahdollistaa sen, että jokainen yhteisön jäsen vahvistuu ilmaisemaan oman näkemyksensä. Siten koko työyhteisön voimavarat tulevat käyttöön. Työryhmässä jotkut voivat olla miltei tietämättömiä koko konfliktista, mutta vaikutukset ovat ”jotenkin tuntuneet ilmapiirissä” ja tätä kaikkea opetellaan yhdessä sanoittamaan. Kun puhutaan yhdessä ja sovitaan työyhteisön käytännöistä, tulee yleensä helpotuksen tunne. Jo sovittelun alkaminen helpottaa työyhteisön jäseniä, kun he tietävät, että yhteisön pulmiin on puututtu ja niitä korjataan.

Toki ristiriitojen selvittäminen on psyykkistä työtä ja saattaa väliaikaisesti jopa heikentää työkykyä. Tähän työpaikan tukitoimet pystyvät vastaamaan nykyisin kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi on suotavaa käyttää työterveyshuollon palveluita yksilön prosessin tukemisessa.

Työyhteisösovittelutyö on kiinnostavaa ja kiitollista. Jotain työyhteisössä varmasti tapahtuu, kun asioista opitaan puhumaan. Olen nähnyt työyhteisön voimaantumista, huumorin kukkimista ja iloa työtoveruudesta. Sopimuksen tekeminen tuo rakenteita ja yhteistä tsemppiä pysyä hyvässä vuorovaikutuksessa tulevaisuudessakin.

Sovittelun hyödyt ovat tutkimusten mukaan moninaisia: työrauha palautuu ja perustehtävään keskittyminen helpottuu.

Työyhteisösovitteluprosessi. 

Työnantaja tekee päätöksen siitä, että työpaikalla käynnistetään työyhteisösovittelu. Työnantajan edustaja kutsuu osapuolet sovitteluinfoon. Infossa työnantajan edustaja kertoo sovitteluun osallistuville, että työyhteisössä on havaittu konflikti ja sen hoitamiseksi käynnistetään työyhteisösovittelu. Infossa sovittelija kuvaa sovitteluprosessin osallistujille. Mukana on myös työsuojeluvaltuutettu ja luottamusmies.

Infon jälkeen sovittelija tapaa jokaisen sovitteluun osallisen yksilötapaamisessa. Prosessin aikana sovittelija voi huomata, että esimerkiksi kaksi osallistujaa olisi hyvä saada parikeskusteluun sovittelijan kanssa puhumaan heidän keskinäisiä asioitaan.

Kun kaikki osalliset on tavattu ja mahdolliset parikeskustelut käyty, jokainen osallistuu yhteistapaamiseen. Siellä on kaikilla puheoikeus. Yksilötapaamiset valmistavat osallisia yhteiseen tapaamiseen, sovittelija auttaa henkilöitä pohtimaan, miten he ilmaisevat toiveensa ja tarpeensa yhteisessä keskustelussa. Yhteiskeskustelu koetaan etukäteen joskus hieman pelottavaksi, koska ei ole opittu puhumaan yhdessä.

Yhteistapaamisen jälkeen on tapaaminen, jossa tehdään sopimus. Siinä pyritään yhteiseen ymmärrykseen ja sopimukseen siitä, miten toimitaan jatkossa.

Tämän jälkeen informoidaan, että sovinto on saavutettu. Sovittelun sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Muutaman kuukauden kuluttua on seurantatapaaminen, johon kaikki osalliset osallistuvat.

Kirjoittanut: Tuula Savolainen
Työyhteisö- ja esimiesvalmentaja, työnohjaaja STOry, työyhteisösovittelija