Venäjän hyökkäys Ukrainaan on poikkeuksellisen järkyttävä uutinen monille suomalaisille ja on luonnollista, että sodan herättämät tunteet ja keskustelut heijastuvat myös työpaikkojen arkeen.

Luotaimen valmentajilla ja työnohjaajilla on laajaa kokemusta työyhteisöjen tukemisesta erilaisissa kriisitilanteissa. Keräsimme heiltä tähän blogiin ajatuksia siihen, miten työpaikoilla voimme auttaa toinen toisiamme jaksamaan ja mitä esihenkilöiden on nyt hyvä huomioida.

Kuuleminen on tärkeää

Vaikeita tilanteita ja tunteita ei useimmiten ole hyvä sivuuttaa ja vain toivoa, että ne itsestään helpottaisivat. Välittämisen ja kuulluksi tulemisen kokemus luo tärkeää turvaa kriisiajassa. Esihenkilöiden on hyvä olla kuulolla ja läsnä, antaa ihmisten puhua huolistaan ja samalla katsoa tulevaa, pitää yllä toivon ja tulevaisuuden näkökulmaa. Joka päivä voi hieman kysäistä ihmisiltä, miten voit? On hyvä olla tietoinen myös siitä, että ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä asiaa. Kaikki eivät reagoi heti vaan ehkä vasta viiveellä. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa reagoida kriisiin – jokainen tekee parhaansa omalla tavallaan pärjätäkseen tilanteessa.

Työhön ja perustehtävään keskittyminen auttaa

Työ itsessään on monelle suojaava tekijä. Kuten edellä on mainittu, on tärkeää, että työpaikalla on hetkiä, jolloin voimme kuulla toinen toistemme ajatuksia, tunteita ja huolia sotaan liittyen. Usein on kuitenkin myös hyödyllistä, jos nämä hetket eivät valtaa perustehtävältä liiaksi aikaa. Työn rutiinit ja työssä onnistuminen tuovat turvaa ja mielekkyyttä. Tarvittaessa voi vaikka päättää ”huolihetkestä”, jossa keskustelemme sotauutisista päivittäin 15 minuutin ajan ja sen jälkeen tuemme toinen toisiamme pääsemään kiinni työhön.

Keskittymiskykyä voi kriisitilanteessa tukea myös pomodoro-tekniikka, jossa pyritään keskittymään yhteen valittuun tehtävään n. 25 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen pitämään viiden minuutin tauko. Näin pääsee kiinni toimeen tarttumisen, aikaan saamisen ja valmiiksi saamisen onnistumisen kokemuksiin.

Esihenkilöt voivat saada apua keskusteluihin vaikkapa seuraavista valmentavista kysymyksistä:

• Mitä kuuluu, miten voit?
• Miten minä voisin auttaa sinua onnistumaan omassa työssäsi nyt?
• Mikä auttaa meitä keskittymään työasioihin?
• Mikä tuo / on tuonut nyt onnistumisen ja aikaansaamisen tunnetta?

Huomio siihen, mihin voimme vaikuttaa

Psyykkistä kestävyyttä vaikeissa tilanteissa tukee vaikuttamisen kehä eli keskittyminen siihen, mihin itse voi vaikuttaa. Näitä tekijöitä voi välillä todeta yhdessä ääneenkin – mihin arkisiin asioihin voimme vaikuttaa ympärillämme?  

Uutisten rajaaminen

Uutisten rajaamisesta monet ovat jo varmasti kuulleet, mutta silti moni saattaa päätyä selaamaan uutissivuja jokaisella tauolla ja esimerkiksi myöhään iltaan saakka. Kriisiaikana on inhimillistä, että etsimme tietoa seuraamalla uutisia ja mediaa. Jatkuva tiedon hakeminen voi olla kuitenkin pidemmän päälle hyvinvoinnille haitallista, jos taukoa uutissisällön selaamiseen ei tule lainkaan.

On hyvä päättää, missä kohtaa päivää seuraa mediaa ja missä kohtaa ei. Esimerkiksi uutisten tarkistaminen kerran illalla ja kerran työpäivän jälkeen voi olla hyvä käytäntö. Voit myös hyödyntää teknologiaa ja ottaa puhelimessa käyttöön digitaalisen hyvinvoinnin sovelluksen, joka rajoittaa eri mobiilisovellusten käyttöä itse säädettävillä aikarajoilla.

Empatian ja välittämisen osoittaminen

Järkyttävät uutiset ja tapahtumat heilauttavat turvallisuuden tunnetta ja joskus jopa uskoa ihmisyyteen, mikä on kokemuksena raskas. Siksi on tärkeää pitää yllä kuvaa maailmasta, jossa välitetään. Voit pyrkiä tervehtimään ja juttelemaan ystävällisesti työtovereillesi, soittamaan läheisille, vanhemmille ja ystäville tai laittamaan hieman kuulumisviestiä.

Myötätunto ukrainalaisia kohtaan ja käytännön auttaminen ovat myös tärkeässä roolissa: esimerkiksi keräyksiin osallistumalla tai Suomeen saapuneita pakolaisia auttamalla voi tuntea vaikuttavansa hieman.

Hyvän näkeminen ympärillä

Myönteiset kokemukset ovat tutkitusti tärkeä vastavoima negatiivisille tunteille. On hyvä hoitaa itseään vaikkapa tehden kävelyjä keväisessä ilmassa, metsissä ja rannoilla. Fyysiset elämykset, liikunta ja vaikka avantouinti tuovat huomion pois huolista tehokkaasti. Kauniiden asioiden tietoinen näkeminen on hyvä keino sekin, esimerkiksi kevään merkkien havainnointi aistien kautta katsellen, kuullen ja tuoksuja huomaten. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen voi myös tukea myönteisyyden ylläpitämistä – ennen nukkumaan menoa voi kirjata ylös asioita, joista on tänään kiitollinen ja jotka ovat kuitenkin nyt hyvin.

”Jatka elämistä”

Välillä on tärkeä todeta ääneen itselle ja toisille, että oma ahdistukseni ei auta ketään, ei lähelläni eikä kaukana. Esihenkilöiden ja auttamis/hoivatyötä työtä tekevien on erityisen tärkeä laittaa itselle ensin ”happinaamari”, eli huolehtia itsestään riittävällä tasolla, jotta voi olla tarvittaessa tukena muille.

Voit pyrkiä tekemään joka päivä jotakin, joka tuottaa itselle ja kenties muillekin iloa. Ideoita tähän voivat olla vaikkapa kahvihetki, leipominen, pihatyöt tai kutominen. Taiteella on myös voimaa käsitellä tunteita hienovaraisesti ja luoda näkökulmaa ihmisyyteen – musiikki, elokuvat, lukeminen, taidenäyttelyt voivat lohduttaa ja inspiroida.

Hyvä näkökulma on sekin, että maailman isot murheet eivät poista arkisia murheitamme, vaikkapa ikävää tunnetta myöhästymisestä tai ärsytystä tienvarsien koirankakoista. Erilaiset tunteet kuuluvat arkeen nekin. Onkin tärkeä antaa itselle lupa jatkaa normaalia elämää. Eräs valmentajistamme muistuttaa osuvasti Supon twiitistä: ”Sinun ei tarvitse valvoa tilannetta, Supo valvoo ja myös puolustusvoimat ja maan johto valvoo puolestasi.” Elämän jatkaminen on toivoa ylläpitävä teko itselle ja muille.