”Markkinapaikalla on hälinää ja kiirettä. Paljon ihmisiä, puhetta ja huutoa, miehiä ja naisia, kaiken kokoisia ja kaiken värisiä. Raha vaihtaa omistajaa, tavarat liikkuvat, on kiirettä, hyörinää ja vilskettä, paljon tekemistä. Markkinapaikka tempaa mukaansa, täyttää ihmismielen virikkeillä, väreillä, äänillä, tuoksuilla ja hajuilla. Se imaisee ulos itsestä ja paiskaa keskelle tapahtumia, hyörinää ja tiimellystä.

Vuorilla, sitä vastoin on hiljaista. Vuorilla ei tapahdu mitään, kaikki näyttää pysähtyneen. Kaikki on niin kuin on aina ollut -vuodesta, vuosisadasta, vuosituhannesta toiseen. Vuorilla pääsee yhteyteen itsensä kanssa.

Vuorilla syntyy viisaus. Siellä ihminen tyhjenee turhasta ja täyttyy sillä mitä ilman hän ei aidosti voi olla. Vuorella kohtaamme itsemme, syvyytemme ja totuutemme. Vuorella uudistumme ja löydämme levon. Ilman vuorella oleskelua luovuutemme tyrehtyy, muutumme koneiksi. Asetumme kiskoille kuin juna. Alamme toistaa itseämme, tehdä samoja asioita, juutumme uriin ja lakkaamme kasvamasta.”

Mukaellen Tommy Hellsten, Pysähdy -olet jo perillä (2009)

Tommy kuvaa, että ihminen tarvitsee etäisyyttä markkinahälinään tavoittaakseen sen, mitä hänen syvyydessään on. Vuorilla saa perspektiiviä. Kun aikaa on kulunut, voi palata vuorilta markkinapaikalle. Silloin ei enää ole sama, joka oli vuorille noustessaan. On joku muu. On enemmän itsensä. On syvemmin se mitä on. On enemmän totta.

Omassa työssä työnohjaajana ja valmentajana koen vahvasti, että ajassamme elävä ihminen kaipaa kipeästi pysähtymistä -vuorelle nousemista. Liian kova ärsyketulva sumentaa arvostelukyvyn, enää ei tiedä miksi ravaa asioiden perässä, joiden perässä nyt tulee ravattua. Päivät ovat täynnä tekemistä, hyörinää ja pyörinää. Hyvä ohjenuora on mielestäni se, että mitä enemmän on kiire, sitä tärkeämpää on pysähtyä -itsensä äärelle, näkemään itsensä ja arvioimaan, mitä asioita haluaa tehdä ja miksi?

Työnohjaus on nimenomaan pysähtymistä miettimään, mitä on tekemässä ja miksi. Siksi se on hyvä ja aito työn kehittämisen väline. Työn tekeminen syntyy silloin syvältä, työ on todennäköisemmin oikeiden asioiden tekemistä ja tekijänsä on selvillä siitä, miksi hän tekee sitä mitä hän on tekemässä.

Pia Vilanen, Luotain