Helsingin Sanomissa haastateltiin sunnuntaina 23.9. kahta aivotutkijaa, Minna Huotilaista ja Mona Moisalaa. Huotilainen ja Moisala ovat kiinnittäneet huomiota yhteen nykyisen työelämän piirteeseen: työ on usein jatkuvaa tehtävästä toiseen hyppimistä ja täynnä erilaisia keskeytyksiä. Sen lisäksi, että työtä on paljon ja aikataulut ovat kiireiset, moni kokee, että on hoidettava useita asioita yhtä aikaa ja reagoitava kaikkeen nopeasti. Pidempää keskittymistä vaativan työtehtävän loppuunsaattaminen kerralla ei tunnu mahdolliselta. Myös vapaa-ajan rauhallisemmat hetket täyttyvät älylaitteiden ansiosta helposti ärsykkeiden tulvalla. Puhelimeen kilahtelee viestejä ja ilmoituksia, ja niitä sekä somevirtaa tulee vilkuiltua tämän tästä.

Aivot mukautuvat siihen, miten niitä käytämme. Kun kuvatun lainen meno jatkuu vuosia, keskittymiskyky heikkenee, ja ihminen voi kehittää itselleen tilan nimeltä ADT (attention deficit trait). Se saa reagoimaan entistä herkemmin kaikenlaisiin keskeytyksiin. Ihminen alkaa myös keskeyttää itse itseään, kun pitkäjänteinen kyky tehdä yhtä asiaa kerrallaan on heikentynyt. Aivot ovat myös jatkuvassa ylikuormituksen tilassa, kun lepoa ärsykkeistä on liian vähän.

Tilan ei kuitenkaan tarvitse ole pysyvä, vaan juuri aivojen muovautuvuuden ansiosta keskittymiskykyä on myös mahdollista parantaa. Huotilaisen ja Moisalan mukaan kannattaakin onnitella itseään sillä hetkellä, kun huomaa keskittymiskyvyn hervonneen. ADT:lle on tyypillistä se, että jatkuvan touhun keskellä ihminen ei edes huomaa keskittymiskyvyn olevan pirstaleina. Lisäksi olisi hyvä huomata, mikä keskeytyksen aiheutti. Oliko se jokin ulkoinen tekijä, vai olinko se sittenkin minä itse?

Kadonneen keskittymiskyvyn metsästys onkin helpointa aloittaa niistä asioista, joihin voi parhaiten itse vaikuttaa – omista valinnoistaan. Yksi tutkitusti tehokas tapa huoltaa aivoja ja auttaa keskittymiskykyä palautumaan ovat tietoisuustaito- eli mindfulness-harjoitukset. Tyypillisen mindfulness-harjoituksen keskiössä on juuri keskittyminen: huomio suunnataan valittuun kohteeseen, esimerkiksi omaan hengitykseen, ja koetetaan pitää se siinä ennalta sovitun ajan. Harjoitus tekee nopeasti näkyväksi mielen taipumuksen vaelteluun. Ilman ADT:täkin huomio karkailee jatkuvasti hengityksestä ajatuksiin. Harjoitus on kuitenkin juuri sitä, että aina kun mielen vaeltelun huomaa, toteaa vain itsekseen, mikä ajatus tai ärsyke huomion varasti, ja palauttaa sen takaisin valittuun kohteeseen. Tämä tehdään aina uudestaan ja uudestaan, päättäväisesti mutta lempeästi ja itseä soimaamatta.

Mindfulness-harjoittelussa on kyse paljon muustakin kuin keskittymisestä, mutta yksi säännöllisen harjoituksen monista hyvistä vaikutuksista on, että laukkaava mieli alkaa hiljalleen rauhoittua, huomio alkaa pysyä kohteessa paremmin ja keskittymiskyky paranee. Harjoitus tutustuttaa oman mielen toimintaan ja esimerkiksi omaan reaktioherkkyyteen. Harjoituksessa opetellaan olemaan reagoimatta automaattisesti sisäisiin tai ulkoisiin ärsykkeisiin, ja ajan mittaan kyky tähän kasvaa myös harjoituksen ulkopuolella.

Ärsykkeen ja reaktion välissä on aina tauko, vaikka vain silmänräpäyksen murto-osan mittainenkin. Tuossa tauossa piilee valinnan mahdollisuus, ja mindfulness-harjoitteiden avulla tuo mahdollisuus tulee näkyväksi.  Voimme alkaa huomata automaattiset toiminta- ja reagointitavat myös arjessa, jolloin niitä voi alkaa muuttaa. Tietoisuus vapauttaa uudenlaisiin valintoihin.

Riitta Pesola,  YTM, MBSR-ohjaaja, Mindfulness -ohjaaja, Luotain Consulting Ou